*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 74923 ***

language: Finnish




RUNOJA LAPSILLE 3

Luettaviksi kotona ja koulussa


Kokoillut

A. PIETIKÄINEN





Sortavalassa,
Toimittajan kustantaja,
1884.




SISÄLTÖ:

   1. Rukous
   2. Kastevirsi
   3. Jouluvirsi
   4. Salli pienten kynttiläin palaa. (Suom.) O. Wuorinen
   5. Rukous maan hedelmästä. (Suom.) A. Oksanen
   6. Laulu lapsille. (Suom.) Tuokko
   7. Eriskummainen kantele
   8. Korpi kurjalla kotina
   9. Suomen maalle. A. Warelius
  10. Hämäläisen laulu. Erkko
  11. Suomalaisen arvo. J. Juteini
  12. Pohjolainen. A. Warelius
  13. Warpunen. Suonio
  14. Lähteellä. Runeberg. — Lönnrot
  15. Jo tulen kotihini
  16. Ilta
  17. Päivän nousu.
  18. Lasten laulu lintusille. O. Wuorinen
  19. Suksimiesten laulu. Suonio
  20. Lumisilla ollessa. O. Wuorinen
  21. Vappu. O. Wuorinen
  22. Sonetti. O. Wuorinen
  23. Halu maalle
  24. Suomen laulu. (Suom.) Rahkonen
  25. Suomen salossa. (Kansanl. mukaellut) Y. Koskinen
  26. Sotilaan lepo. I.W.M.
  27. Elkää oudostuko
  28. Hyvä emäntä
  29. Ohoh kullaista kotia
  30. Kevätlaulu. J.F. Granlund
  31. Kehoitus. (Mukaellut) E.A. Ingman
  32. Jumala synnyinmaata siunatkoon! Paavo Cajander




1. Rukous.


    1. Herra taivahan! kuule huutoan',
    Armos suojaan taas sulje mua!
    Suo mulle aina siunaus, rauha;
    Luoja, Luoja, mä ootan sua!

    2. Aamuin uudistat armos avarat;
    Tue, Isäni, johda mua!
    vaaroista hellin varjele huolin.
    Luoja, Luoja, mä ootan sua!




2. Kastevirsi.


    1. Otettu kasteen kautta sisään
    Mä olen, Herra, huoneeses,
    Sun lapses olen, Sä mun isän,
    Siis mun on kaikki rakkautes;
    Pelotta tykös tulla saan,
    Mua pois et sysää milloinkaan.

    2. Sun puoleltas tää liitto kestää,
    vaikk' murtuis vahvuus taivaan, maan;
    Ei rakkautt' Isän sydämestä
    voi mikään saada sammumaan;
    Poikaskin annoit ainoan
    Sä piinaan, kuoloon puolestan.

    3. Lapses myös jos Sua voisi
    Näin puuttumatta rakastaa,
    Jos tietäis, taitais se, kuin soisi,
    Sun käskyjäs ain' noudattaa!
    Mut voi, kuink' usein kylmennyt
    Mä olen, luotas eksynyt!

    4. vaan lastasi hairahtunutta
    Armost' et hylkää silloinkaan;
    Sun lammasraukkaas kadonnutta
    Kuin paimen riennät hakemaan,
    Et heitä, siks kun löysit sen,
    Toit lauman luokse jällehen.

    5. Ja vaikka lapses tuhlaajana
    Pois sirottais Sun lahjasi,
    Armahdat taas kun katuvana
    Se jalkais juureen lankeepi;
    Ain' ovi auk' on huoneeses,
    Ain' auki isänsydämes.




3. Jouluvirsi.


    1. Oi armon lähde autuas,
    Elämän suuri ruhtinas,
    Sä taivaan valkeus, aamu-koi,
    Sinulle virtemme nyt soi!

    2. Sinulle kiitos, kunnia,
    Jumalan Poika armoisa,
    Kun viimein tänne saimme sun,
    vieraamme kauvan toivotun.

    3. Jo aivan alku-ajoista
    Ain' ikävöivät halulla
    Sydämet lukemattomat,
    Es'-isämme ja profeetat:

    4. Ett' tulis tänne Herramme
    Katkaisemahan kahleemme,
    Omilleen tuomaan apua;
    Niin Israel sais iloita.

    5. Tääll' olet nyt, Vapahtajan';
    Seimessä näen sun makaaman.
    Pien' olet, maan kaikk' koroitat,
    Alaston, sielut vaatetat.

    6, Täynn' olen saastaa, syntiä,
    En elänyt kuin käsket sä;
    Mut siksihän sä tulitkin,
    Synnistän' että pääsisin.

    7. Siis käännyn puolees pelotta,
    Sä vapahdat mun tuskista,
    Iloksi muutat murehen',
    Kuolonkin voitit hirmuisen.

    8. Autuuten', elämäni, sun
    Omakses aivan antaun;
    Mä tahdon Henkes avulla
    Sua ikuisesti palvella.




4.* Salli Pienten kynttiläin palaa.


    1. Ikuisesti Isän lempi
    Loistaa valotornistaan;
    vähäisemmän valon meille
    Hoidettavaks antoi vaan.
    Salli pienten kynttilöiden.
    Kauas loistaa merellen!
    Ehkä jonkun merimiehen
    Kuolost' autat rannallen.

    2. Synnin yö jo synkistyypi,
    vihast' aallot riehuilee;
    Moni silmä toivovaisna
    Rannalt' tulta tähtäilee.
    Salli pienten j.n.e.

    3. Pidä lamppus loistavaisna;
    Myrskyssä kun merimies
    Satamahan yöllä pyrkii,
    voipi eksyä kenties.
    Salli pienten j.n.e.




5. Rukous maan hedelmästä.


    1. Suo, Herra, joka päiväksi
    Meill' aina leipä riittäisi,
    Ja meitä säästä nälästä.
    Ja anna, mikä hyödyttää.

    2. Avaja kätes antosa
    Ja jyvät maasta kasvata
    Ja vilja kaiken-kaltainen,
    Ett' ois elatus kylläinen.

    3. Sä luodut kaikki ruokitset,
    Kaarneenkin huudon huomaitset;
    Niin kuule, isä, lapsias,
    Kun anelemat armoas!

    4. Älä syntiämme muistele,
    Maan armoSt' anteeks' antele;
    Suo tunteamme laupeutes
    Ja iankaiken hyvyytes.





6.* Laulu lapsille.


    1. Lapset aian autuaan!
    Aina kun mä nähdä saan
    Eloanne leikkiväistä,
    Elämää mä lyhykäistä
    Paratiisin muinaisen
    Kaipaellen muistelen.

    2. Punaposket pulleat,
    Sinisilmät loistavat
    Päällä puku, jok' ei paina,
    Hyvä ruokahalu aina,
    Jalka nopsa juoksemaan —
    Mitä muuta tarvitaan?

    3. Juoskaa leikkiin riemuiseen!
    Aapiskirja kukkoineen
    Kohta teitä leikist' estää.
    vapaus kun vielä kestää.
    Nauttikaa sen riemua,
    Jok' ei koskaan palaja.

    4. Poika! pikku puukollas
    Laita kaarnalaivojas!
    vaiva, tosityö ja luku,
    Ikävyyden häijy suku,
    Kohta toimes leikkisät,
    Poika parka, päättävät.

    5. Leiki, pikku tyttönen,
    Nukkies kanss' somien,
    Naura, näytä valkohampaas,
    Juokse kilpaa kanssa lampaas!
    Kohta kehrätä sä saat,
    Jättää toimet riemukkaat.

    6. Lapsuus, aikaas ihanaa,
    Juoksussaan niin nopeaa,
    Riemuasi viatonta,
    Mennyttä jo vuotta monta,
    Muistan vanhuudessakin
    Ilo-, surukyynelin.




7. Eriskummainen kantele.


    Ne varsin valehtelevat,
    Tuiki tyhjeä panevat,
    Jotka soittoa sanovat,
    Arvelevat kanteletta
    Väinämöisen veistämäksi,
    Jumalan kuvoamaksi,
    Hauin suuren hartioista,
    veen koiran koukkuluista;
    Soitto on suruista tehty,
    Murehista muovaeltu:
    Koppa päivistä kovista,
    Emäpuu ikipoloista,
    Kielet kiusoista kerätty,
    Naulat muista vastuksista.
    Sentä ei soita kanteleni,
    Ei ilotse ensinkänä,
    Soitto ei soita suosioksi,
    Laske ei laatuista iloa,
    Kun on huolista kuvattu,
    Murehista muovaeltu.




8. Korpi kurjalla kotina.


    Kotihinsa muut menevät,
    Majoillensa matkaavat,
    Kurjall' ei ole kotia,
    Katalalla kartanoa;
    Korpi kurjalla kotina,
    Salo sauna vaivaisella.
    Moni on päivä päätön päivä,
    Usiampi einehetön:
    Ilta ainaki tulevi,
    Yö etehen ennättävi,
    Moni tuikkavi tulonen,
    vilkuttavi valkiainen.
    Ei ole turvoa tulesta,
    valkiaisesta varoa,
    Turvoa tuhoistakana,
    vaivaistakana varoa.
    Tuikkaen tuli palavi,
    vilkutellen valkiainen,
    Eessä lapsen armottoman,
    Kohalla kovaosaisen.
    Noin tunsi tulen isäntä,
    virkkoi valkian pitäjä,
    Tuvallinen tuumoavi,
    Ja sanovi saunallinen:
    "Pois turvaton tuvasta,
    Armoton katoksen alta!
    Tuulen vieä turvatonta,
    Ahavaisen armotonta.
    varatonta vastarannan."




9. Suomen maalle.


    1. Suomenkin maan
    Aurinko lämmin on noussut:
    Jää on jo virtana juossut
    Suomenkin maan!

    2. Kaunosen maan
    vuoret ja metsiköt suuret
    vaattehet kantavat uudet.
    Kaunonen maa!

    3. Onnemme maa!
    Ei vapauttakaan puutu;
    Rakkaus, riemu ei muutu
    Onnemme maass'.

    4. voimakas maa!
    Kansa on urhosa aina,
    vaivat ne meitä ei paina.
    voimakas maa!

    5. Äitimme maa
    valvomaan saanut on mielen,
    Kaunon jo kuulemme kielen
    Äitimme maan.




10.* Hämäläiset» laulu.


    1. On mulle Suomi suloisin,
    Maan Häme siitäi kallihin!
    Sen tuskin tiedän vertaista,
    Niin kaunista, niin herttaista,
    Kuin kulta Hämeen maa.

    2. Lempeitä laakson lehtoja.
    Ja lintuin laulupuistoja,
    Ja marjaisia kankaitaan
    En unhottaa voi milloinkaan,
    Oi Hämeen kallis maa!

    3. Oi Hämeen pellot viljavat
    Ja kasket kullan loistavat,
    Ja tuhannet sen tuomistot,
    Sen niityt, norot, varjostot,
    Ei maata vertaistaan.

    4. Kuin taivas tääll' on loistoisa
    Ja iltatähti kultaisa,
    Ja ruskot yhtä runsahat.
    Syysöiden sähköt leimuvat,
    Ja talvet suojaiset!

    5. Ei impee missään rakkaampaa,
    Ei siveempää, ei jalompaa,
    Kuin Hämeen valkotukkanen,
    Tuo sinisilmä neitonen
    On ruskoposkineen.

    6. Ja kansaa kussa löytänen
    Niin jäykkää kuin on Hämehen,
    Niin vakavaa, mi auraltaan,
    Ei suotta siirry milloinkaan,
    Halveksi säätyään.

    7. Jos miestä missä tarvitaan,
    Maan eestä vaikka kaatumaan,
    Niin uljaita on uroita,
    On järkeä, on kuntoa,
    Jos toimeen tartutaan.




11. Suomalaisten arvo.


    1. Arvon mekin ansaitsemme
    Suomen maassa suuressa,
    vaikk' ei riennä riemuksemme
    Leipä miesten maatessa;
    Laiho kasvaa kyntäjälle
    Arvo työnsä täyttäjälle.
    (La-la la la la la la la.)

    2. Suomen poika puolestansa
    Tunnetaan jo jaloksi,
    Korvet kylmät voimallansa
    Perkailee hän pelloksi;
    Hän on rakas, rauhallinen,
    Mies sodassa miehuullinen.

    3. Opin teillä oppineita
    Suomessa on suuria,
    Väinämöisen kanteleita
    Täällä tehdään uusia,
    valistus on viritetty,
    Järki hyvä herätetty.

    4. Suomen tytön poskipäihin
    Luopi veri kukkaiset,
    Hall' ei pysty harmaa näihin,
    Näit' ei pane pakkaiset.
    Luonnossa on lempeyttä,
    Sydämessä siveyttä.




12. Pohjolainen.


    1. Iltaruskon loistamalla
    Nuorukaisen istuvan
    Kaukaisella lounasmaalla
    Mieli juohtuu Pohjolaan.

    2. Laakso kaunis on, ja siellä
    visertävät lintuset;
    Hän se huokaa: „ah, jos vielä
    Maani saisin entiset.

    3. Suomessa ei viinapuita
    Lehteviä katsella,
    viikunoita eikä muita
    Hedelmiä kohdata.

    4. Mutta kuuset sorjat, roimat,
    Vuoret jylhät suosittaa
    Sydäntäni; luonnon voimat
    Todistavat miehuutta.

    5. Pohjan mäet mäntyinensä,
    Härmähelmet oksilla,
    Kutsuvat mun lemmellänsä;
    Heit' en taida unhottaa.

    6. Elämässä, kuolemassa
    Rakas mull' on Pohjanmaa,
    Sydämessä puhtahassa
    Tunto siell' on liikkuva.




13. varpunen.


    1. Jos ruikutella voisin
    Ma kielin sataisin
    Tai kiurusena oisin
    Kohoava pilvihin, —

    2. Ma aina kiitteleisin
    Suloista Suomea,
    Ja Jumalalle veisin
    Ma huokauksensa.

    3. Hän silmät ehkä loisi
    Myös meihin raukkoihin
    Ja päivän paistaa soisi
    Saloihin synkkihin.

    4. Ei ääni mulle suotu
    Oo satakielisen;
    Heikoksi siipi luotu
    Ei kanna taivaasen.

    5. vaan laulustani kuiten
    En tahdo vai'eta,
    Kun ääni lintuin muitten
    Ei kuulu talvella.

    6. Parempii laulajoita
    Keväällä kun tulee,
    Niin kuunnellessa noita
    Jo varpu vaikenee.




14. Lähteellä.


    1. Sua, lähde kaunis katselen
    Likellä vettäsi,
    Kuin pilven varjot vaeltavat
    Kuvastimessasi.

    2. Kah, tuoll' on pilvi loistava,
    Ihana, kaunoinen;
    Jo lähti pois pakenemaan;
    Hyvästi varjonen!

    3. Taas tuossa toinen kullallaan
    Kumoaa taivahan;
    Se ei pitemp' iällinen,
    Jo lähti matkahan.

    4. Kah' vielä muuan hirviä
    Hias kulullehen;
    voi siirtyisitkö sievemmin
    Jälestä toisien!

    5. vain näitä katsellessani
    Mä muistan mieltäni,
    Kuin monta kullan loistoa
    Jo siirtyi siltäki.

    6. Kuin pilvet paksut, synkiät,
    Sitäi' pimittivät,
    Yhtäkkiähän nousivat,
    Hitaasti lähtivät.

    7. vaan jospa kuinkin kulkivat,
    Ne eivät outoja:
    Ne tyhjiä kuvaamia
    Ja pilven varjoja.

    8. Ne mieli raukan kuitenkin
    Moneksi muuttavat;
    voi koskastapa varjojen
    valehet loppuvat!




15. Jo tulen kotihini.


    Jo tulenki, jo tulenki,
    Jo tulenki kotihini;
    Joko on kylpy joutununna,
    Joko saatu saunavettä,
    Sekö vastat valmihina?
    Onko huttu keitettynä,
    Puohtimella peitettynä,
    voita päälle heitettynä;
    Onko lusikat ääressä,
    Maitokupit vieressä?
    Ptru Kirjo, ptru Karjo,
    Ptruko haikia aluna!
    Jo on Kirjo kiini pantu,
    Karjo kaarehen rakettu,
    Haluna hakahan saatu;
    Jo nyt jouvunki tupahan.
    Jo tulenki, jo tulenki,
    Jo tulenki, jo, jo.




16.* Ilta.


    1. Linnut laulaa laaksoissamme
    Ehtoon enkelille,
    Auringolle armahalle
    Länteen lähtevälle.
    Tule tervetullut tänne,
    Ilta ihanainen,
    Lehottava rusko lännen,
    Puna purppurainen.

    2. Puumme, pensaat, vuoret, vedet,
    Korkeet kukkulamme,
    Kullallasi kaunistelet,
    Muodon muutat maamme.
    Kasteen kalliin kyynelillä
    Kukat kostuttelet,
    Helmilläsi heleillä
    Kaikki kasvattelet.

    3. Levon luontoon lähettelet,
    Rauhan, raittiuden,
    Väsyneitä virvottelet
    Uuteen uutteruuteen.
    Kiitos kallis, kaiku kaunis
    soikoon sydämemme;
    Ruskon raukee ruusu raitis,
    Räättyy päiväsemme.




17. Päivän nousu.


    1. Aurinko jo armias
    Nostaa kasvojaan.
    Ole terve tultuas
    Tuttu kaiken maan!

    2. Nytpä kaikki heräävät
    Päivän valohon,
    Kaikki myöskin siirtyvät
    Uuteen armohon.

    3. Suuret, pienet nousevat
    Leposijaltaan,
    Askariinsa tarttuvat
    Uusill' voimillaan.

    4. Lintusetkin alkavat
    Laulun lehdossa,
    Luojallensa kantavat
    Kilvan kiitostaan.

    5. Ota korviis, Taivainen.
    Kiitos minunkin,
    Mielehes suo elänen
    Päivän tämänkin.

    6. Koska viimein vaipunen
    Haudan povehen,
    Auta, sieltä herännen
    Iloon iäiseen.




18. Lasten laulu lintusille.


    1. Viserrelkää, linnut vienot,
    Piipitelkää, pikkuiset,
    Jotta helkkyileepi tienot,
    Jotta laulun lainehet
    Värehtii!

    2. Ilonaika on nyt teillä,
    Kevätaika armahin,
    Ilonaika myöskin meillä,
    Elon kevät ihanin
    Parhaillaan.

    3. Äsken useammat teistä
    Kaukaa riensi Pohjolaan,
    Suloissa se ompi meistä,
    Että jälleen synnyinmaan
    Etsitten.

    4. Laulakaatte ilomielin
    Taasen Suomen suloa,
    Me, me sydämin ja kielin
    Teille tervetuloa
    Lausumme.

    5. Teidän kanssa mielin yksin
    Ylistämme Jumalaa,
    Teidän kanssa ystävyksin
    Suven aikaa suloisaa
    Vietämme.

    6. Mieluisesti katselemme
    Pesänpuuhianne vaan,
    Pikku poikianne emme
    Millään lailla milloinkaan
    Häiritse.

    7. Niin, miks' emme teille sallis
    Pienokaista pesäänne?
    Sehän teille yhtä kallis.
    Kuin tää annas kotimme
    Meille on.

    8. Viserrelkää, linnut vienot.
    Piipitelkää, pikkuiset,
    Jotta helkkyileepi tienot,
    Jotta laulun lainehet
    Värehtii!




19.* Suksimiesten laulu.


    1. Ylös Suomen pojat nuoret,
    Ulos sukset survaiskaa!
    Lumi peittää laaksot, vuoret.
    Hyv' on meidän luikuttaa!
    Jalka potkee,
    Suksi notkee
    Sujuilevi sukkelaan.

    2. Heräs tuuli tuntureilla,
    Lehahtihe lentämään, —
    Sukkelat on sukset meillä, —
    Lähtään veikot kiistämään!
    Saishan koittaa,
    Kuka voittaa,
    Eikö tuulta saavuttaisi

    3. Koti kontion on tuossa. —
    Siihen sukset kääntäkää! —
    Havuin alla korpisuossa
    Vanhus nukkuu röhöttää. —
    „ Kuules ukko,
    Oves lukko
    Miehissä jo murretaan!“

    4. Kohoaapi kämmenille
    Metsän kuulu kuningas. —
    "Lähtään otso painisille,
    Meissä löydät vertojas!" —
    Hammasluske,
    Keihäsruske
    Kaikuttavi korpea.

    5. Jo on karhu kaatununna;
    Keihäs sattui rintahan:
    Ukko nukkuu uupununna
    Sikehintä untahan. —
    "Riemuellen.
    Soitatellen
    Viekää saalis kotihin!"

    6. Vaan kun verivainolainen
    Suomehemme rynnättää,
    Silloin saalis toisellainen,
    Veikot, meitä hiihdättää.
    Käsi sauvan.
    Toinen raudan
    Teräväisen tempoaa.

    7. Verihinsä kohta nääntyy,
    Kuka meitä vastustaa;
    Kenpä pakosalle kääntyy,
    Senkin suksi saavuttaa.
    Pelastettu,
    Rakastettu
    Kohta ompi kotimaa.




20. Lumisilla ollessa.


    Voi, kuin nyt on lumi nuoskaa!
    Joutukaa jo, pojat, juoskaa!
    Kalle, Pekko, Heikki, Wille
    Tulkaa, tulkaa lumisille!
    Mie jo viskaan
    Aika pallon,
    Suuren niin kuin miehen kallon.
    Riston niskaan..
    Kas nyt Heikki
    Tätä
    Elämätä!
    Tämähän on vasta leikki?
    Poikaset kun huiskaa,
    Ett'ei kertoa voi sanat,
    Lumipallit tuiskaa
    Valkeat kuin metsäkanat?
    Kalle, Kalle paiskaa
    Tuota laiskaa,
    Joka seisoo tuolla
    Takapuolla!
    Katsos hölmö, kuu sai pallin,
    Kaatui mullin mallin!
    Huh, huh, huu!
    Luut' on ihan täynnä suu!
    Elä itke, ole vait!
    Tyydy siihen, mitä sait!
    Riston lumipallit ovat
    Liian kovat!
    Juhana ja Kalle
    Käyvät painimaan,
    Jussi jäikin alle.
    Lunta päälle vaan!
    Näätkös Pekko,
    Jussin vasta ostettu
    Uusi mekko
    On kuin veestä nostettu!
    Kädet käyvät kohmeesen,
    Lähdetään pois huoneesen;
    Kukaan ei saa nakata,
    Jo on aika lakata.




21. Vappu.


    1. Jo kevään kultapäivynen
    Säteilee korkealla;
    Jo lirittääpi leivonen
    Nyt taivaan kannen alla;
    Jo peipot puissa tirkuttaa.
    Ja teeret, kyyhkyt kukertaa.

    2. Oi, kuulepas, kuin kajahtaa
    Nyt laulu ihmistenki!
    Sen riemulaulun vaikuttaa
    Myös toivon raitis henki:
    Kevättä tervehtämään jo
    Nyt riemuin rientää nuoriso.

    3. Kas tuossa joukko seisahtuu,
    Ja riuku viirinensä
    Ja kiehkuroineen kohouu
    Jo heidän keskellensä,
    Ja "hurraa, hurraa" raikuupi
    Niin että kummut kaikuupi.

    4. Nyt pallot, kiekot kieppuvat
    Ylt'ympärinsä viirin,
    Ja pojat, neidot iloisat
    Tekevät leikki-piirin:
    Nyt hypätään ja hyöritään,
    Nyt lauletaan ja pyöritään.

    5. "Luojalle kiitos! Toukokuun
    Ens' päiv' on tullut — Vappu!"
    Niin virkkaa lehvät viiripuun,
    Niin joka lippu, lappu.
    Nää riemun, toivon sanaset
    Myös lausuu ihmis-sydämet.




22. Sonetti.


    1. Oi terve kevät! Talven valta joutaa
    Nyt raueta! Jo valoon vaihtuu yö,
    Vienosti välkkyy järven sini-vyö,
    Iloisna purttaan kalastaja soutaa.

    2. Ja maamies jyvät hinkalostaan noutaa,
    Ne peltomaahan siroitellen lyö,
    Hymähtäin: siunaa, Herra, kätten työ,
    Lahjoita tarpeeks sadetta ja poutaa.

    3. Niityltä poistuu harmaat kulo-arvet,
    Mets' ylleen pukee viittaa muhkeaa,
    Kedolla ammoo lehmät hata-sarvet,
    Ja koski veisaa virttäns' uhkeaa,
    Ja liritellen liitää lintu-parvet, —
    Myös ihmis-sydän lauluun puhkeaa!




23.* Halu maalle.


    1. Talvi on jo laannut raivoomasta,
    Sulain talven kukat varisee,
    Kevään sulo joutuu taivahasta,
    Päivä metsää, vettä suutelee;
    Koht' on suvi, aallot liikkehessä;
    Kullanmoisna kukkaverhona
    Ovat niityt päivän heltehessä,
    Sekä lähteet tanssii lehdoissa.

    2. Haluun maalle! Sano lintusille,
    Tuuli, että heitä rakastan,
    Veelle, koivuille ja lehmuksille,
    Että heitä nähdä haluan;
    Nähdä vielä niinkuin ennen heitä,
    Nähdä puron kirkkaan tanssia,
    Kuulla lehdoss' rastaan säveleitä,
    Vesilinnun lemmenkaikua.




24.* Suomen laulu.


    1. Kuule kuinka soitto kaikuu,
    Väinön kanteleesta raikuu;
    Suomi laulelee!
    :,: Kuule, hongat huokaileepi,
    Kuule, kosket pauhaileepi;
    Suomi laulelee! :,:

    2. Katso, jäät kuin pohjasessa
    Välkkyy päivän paistellessa;
    Suomi laulelee!
    :,: Katso, loistaa taivahilla
    Pohjan palo iltasilla;
    Suomi laulelee! :,:

    3. Ihanaiset laaksot, joissa
    Purot lausuu kukastoissa:
    Suomi laulelee!
    :,: Jo nuo metsät tunturilla,
    Koska kaikuu iltasilla:
    Suomi laulelee! :,:

    4. Kaikkialla ääni kaikuu,
    Kaikkialla kielet raikuu;
    Suomi laulelee!
    :,: Syäntä jos on suotu sulle,
    Murheess', ilossakin kuule:
    Suomi laulelee! :,:




25.* Suomen salossa.


    1. Honkain keskellä mökkini seisoo
    Suomeni soreassa salossa,
    Honkain väliltä siintävä selkä
    Vilkkuvi koittehen valossa.
    :,: Hoi, la la la la laa,
    Hoi, la la la la laa,
    Kaikuu mun suloinen Suomeni maa. :,:

    2. Kaukana korvessa käkönen kukkuu.
    Sulhonsa suloutta ylistää,
    Paimenten soitanto laitumen tieltä
    Ääntänsä korviini vilistää.
    :,: Hoi, la la la la laa,
    Hoi, la la la la laa.
    Kaikuu mun suloinen Suomeni maa. :,:

    3. Omanpa henkeni kieltä ne puhuu,
    Honkain humina ja luonto muu.
    Itse en sydäntä hillitä taida,
    Riemusta soikohon raikas suu.
    :,: Hoi, la la la la laa,
    Hoi, la la la la laa,
    Kaikuu mun suloinen Suomeni maa. :,:




26.* Sotilaan lepo.


    1. Sotamies eipä moiti lepoaan.
    Eipä vielä torvessakaan.
    Kallio päänsä aluksena on,
    Vierellisnä miekka verraton.
    Eipä hän moiti lepoaan
    Eipä vielä korvossakaan.

    2. Voitto vaan mielessänsä kallihin
    Hänellä on nukkuissakin.
    Vaara kun on ilmastuvinaan,
    Miekkaan tarttuu kohta innossaan.
    Voitto vaan niinpä kallihin
    Hänellä on nukkuissakin.




27. Elkää oudostuko.


    Otettiin minusta outo,
    Varsin virhi viskattihin,
    Minun lapsen lauluistani,
    Pienen pilpatuksistani;
    Minun liioin laulavani,
    Pahasti pajattavani.
    Vaan elkää hyvät imeiset
    Tuota ouoksi otelko,
    Jos mie lapsi liioin laulan,
    Pieni pilpatan pahasti;
    En ole opissa ollut,
    Seisonut sepän pajassa,
    Saanut ulkoa sanoja,
    Loitompata lausehia;
    Olen oppinut, kotona,
    Oman aitan orren alla,
    Oman äitin, värttinöillä,
    Veikon vestoslastosilla.




28. Hyvä emäntä.


    1. Usein hyvä emäntä,
    Se tarkka talon emäntä,
    Kuulevi kukotta nousta,
    Kananlapsetta karata,
    Vihkimähän viljoansa,
    Katsomahan karjoansa;
    Onko oikein Omena,
    Lykyllähän Lyttimäinen.

    2. Usein hyvä emäntä,
    Se tarkka talon emäntä,
    Itse rihmat ketreävi,
    Itse kankahat kutovi;
    Ei kysy kynsiä kylästä,
    Oppia ojan takoa,
    Pirran piitä naapurista,
    Tointa toisesta talosta,




29. Ohoh kullaista kotini


    1. Lämmin paita liinainenki
    Oman äitin ompelema;
    Vilu on vaippa villainenki
    Vaimon vierahan tekemä.

    2. Lämmin on emosen sauna
    Ilman löylyn lyömättäki;
    Kylmäpä kyläinen sauna,
    Vaikka löyly lyötäköhön.

    3. Koria kotoinen leipä,
    Jos on täynnä tähkäpäitä;
    Vihavainen vieras leipä,
    Vaikka voilla voituohon.'

    4. Villainen emosen vitsa,
    Ruokoinen isosen ruoska,
    Joskon viikon virpokohon,
    Rupeaman ruoskikohon;
    Vitsa vierahan verinen,
    Kyläläinen kynnäppäinen,
    Josko kerran iskeköhön,
    Tahi puolen koskekohon.

    5. Ohoh kullaista kotia.
    Armasta ison eloa!
    Jos oli leipeä vähempi,
    Niin oli unta viljemmältä;
    Ei toruttu torkunnasta,
    Makoomasta ei manattu.




30. Kevätlaulu.


    1. Jo päivä ilman lämmittää.
    Jo taas nyt virkos' maa,
    Jo järvistämme lähti jää
    Ja kasvit hengen saa;
    Ja aallot vahvat vahtopäät
    Ja hopeaiset hohtojäät,
    Ne kirmailivat kilvassa,
    Kuin pilvet myrsky-ilmassa.

    2. Nyt niityt, pellot vihottaa
    Ja virvoitusta juo,
    Ja tanner puita lihottaa
    Ja kukkasia luo;
    Jo päivä kulta-virrallaan
    On saanut ruohon kasvamaan
    Ja perho kulta-siivillään
    On tullut niihin lentämään.

    3. Nyt linnun laulut herättää
    Jo päivän nousemaan,
    Ja ilo laulun elättää
    Ja saa sen kaikumaan;
    Ja sydän lyö ja ihastuu
    Ja riemua on täynnä suu,
    Ja toivo nostaa siipiään
    Jo kesän helmaan lentämään.




31. Kehoitus.


    1. Isäisi maalle, Suomalain.
    Ole uskollinen!
    Se kätkyes, se hautas on
    Ja suojas viimeinen.

    2. Majan sijaa ei niissäkään
    Sinulla mointa oo.
    Tääll' on elääsi, kuollasi,
    Jos kuinkin onni suo.

    3. Ja maa se on, jota veri
    Isäisi kasteli,
    Maa, jonka mainehen pyhän
    Ajat säilytteli.

    4. Kah! täällä Wäinö Pohjolan
    Pojat löi miekallaan,
    Ja kahlehet pimeyden
    Katkoi sanallahan.

    5. Verisen täällä värinsä
    Vapaus liehutti,
    Ja monta Suomen sulhoa
    Manalle saavutti.

    6. Ja monta päättyi päiveä
    Veressä ainian,
    Kylihin kun vihollinen
    Sodan toi kauhean.

    7. Monetpa näljät nähtyäs,
    Monetkin tappelut,
    Sä seisot vielä, Suomeni,
    Et varsin vaipunut.

    8. Mutt' toivo, taivahan tytär,
    Sinulle kuiskuttaa:
    "Jo tuntisi tulettelee,
    Jo päiväs ruskottaa!"

    9. Eivät ne poikaa turhahan
    Vertaan vuodattaneet,
    Eivätkä sankaria paraat
    Vaan suotta sortuneet.

    10. Ei, ei; tulevat ainakin
    Ajat iloisemmat!
    Sitä tuhannet toivoen
    Jo varsin vartovat.

    11. Elleivät tulle, tulkohon
    Se Tuoni kuoloneen
    Ja luumme kurjat luokohon
    Majaansa maan poveen.

    12. Vaan haudallemme maailma,
    Surmaamme säälien,
    Suruisin mielin vuodattaa
    Kentiesi kyyneleen.

    13. Isäisi maalle, Suomalain,
    Ole uskollinen!
    Se kätkyes, se hautas on
    Ja suojas viimeinen.

    14. Majan sijaa ei missäkään
    Sinulla mointa oo.
    Tääll' on elääsi, kuollasi,
    Jos kuinkin onni suo.




32. Jumala synnyinmaata siunatkoon!


    1. Sinua, kultainen ja kallis maamme,
    Sinua kaikki työmme tarkoittaa;
    Elomme, onnemme me sulta saamme,
    Sa ihanteemme kaunis Suomenmaa.
    Jo pienoisista saakka meille kannoit,
    Kuin äiti lapsillensa kaikki annoit,
    Ja tyhjiks usein rintas imetit,
    Ja usein kärsit nälkää, saadaksesi
    Paremman toimeentulon lapsinesi,
    Ja usein vilussa sa värjähdit.

    2. Mut huolet' ollos! Viel' on lemmentulta.
    Mi jäät ja lumet poluiltasi luo,
    Ja työmme harras poistaa nälkäs sulta
    Ja elon sulle huolettoman tuo.
    Ja innon, jonka kätkit sydämeemme,
    Sill' erämaasi viljaviksi teemme,
    Näin vaivannäkös palkiten ja työs.
    Ja vaikka nääntyisimme alla säiden,
    Kun hyvä vaan on olla meidän äiden,
    Niin silloin hyv' on olla meidän myös.

    3. Ja mitä — vaikk'ei työmme suuremp' oisi
    Kuin kipunan, mi syntyy sammumaan,
    Ja verrata vaikk' eloamme voisi
    Meressä yksityiseen pisaraan? —
    Sun tähtes vaan me käymme riemahdellen,
    Kuin aalto kosken kuohuun hyppiellen,
    Ja katoamme tuimaan taisteloon.
    Mut sinä, Suomenmaamme, tulet rikkaaks
    Ja suureks, mahtavaks ja mainehikkaaks.
    Jumala synnyinmaata siunatkoon!






*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 74923 ***